Positiivinen vahvistaminen osana tunnetaitojen harjoittelua

Tässä tekstissä avaamme sitä, miten kasvattajan positiivinen vahvistaminen tukee tunnetaitojen harjoittelua ja annamme vinkkejä siihen miten sitä voi konkreettisesti toteuttaa.

Positiivinen vahvistaminen eli toivotun toiminnan huomaaminen, sanoittaminen ja vahvistaminen käytännössä. Olemme omassa varhaiskasvatustyössämme huomanneet, kuinka suuria muutoksia positiivista vahvistamista hyödyntämällä voi saada aikaan. Positiivisen vahvistamisen avulla olemme luoneet erityislaatuisia yhteyksiä lasten kanssa ja saaneet itse todistaa kuinka lasten itsetunto on parantunut huomattavasti. Itsetunnon noustessa lasten minäpystyvyys kasvaa, joka vaikuttaa positiivisesti myös lasten kaverisuhteisiin ja tunteeseen ryhmään kuulumisesta.

Aloitimme positiivisen vahvistamisen viljelyn ryhmässämme pysähtymällä tietoisesti toiminnan äärelle ja kiinnittämällä huomiota siihen, miten huomaamme ympärillämme asioita ihan käytännön tasolla. Leikeissä sen sijaan, että kiiruhdimme apuun vasta siinä kohtaa, kun ristiriidat syntyivät liian isoiksi, kehuimme leikin aikana lapsen toivottuja käytösmalleja kuten ystävällisiä sanoja, kykyä neuvotella tai jakaa leluja toisten kanssa. Hyödynsimme Tanssivan Hiiren tunnetauluja kehuja antaessamme ja kysyimme lapsilta "miltä sinusta tuntui, kun toinen jakoi leluja kanssasi?" "miltä sinusta tuntui antaa toiselle omastasi, kun huomasit kuinka iloiseksi se toisen tekee?" tai "miltä sinusta tuntui, kun sinua pyydettiin mukaan leikkiin?" "miltä teistä tuntui, kun neuvottelemalla saitte näin hienot leikit yhdessä aikaiseksi?" Sanoitimme tilanteita lapsille tunnetaulun kuvia hyödyntämällä ja iloitsimme yhdessä ilontunteen tuottamisesta. Tämä kaikki oli käytännössä toteutettua tietoista pysähtymistä asian äärelle, jotta näkökyky hyvän huomaamiseen vahvistui ja positiivisen toiminnan vahvistaminen lisääntyi.

Positiivista vahvistamista voi hyödyntää monissa eri arjen tilanteissa. Jatkuva hyvän huomaaminen voi tuntua äkkiä myös erittäin uuvuttavalta. Jokainen lapsi ja kasvatustilanne on erilainen ja päivä pitää sisällään useita, yllättäviäkin muutoksia. Myös vireystason vaihtelut ovat jatkuvia ja vaikuttavat samalla päivän kulkuun niin lapsilla kuin aikuisillakin. Havahduimme siihen, että positiivisen vahvistamisen paikkoja oli helpompi löytää ja toteuttaa kun laadimme suunnitelman, jonka avulla edetä järkevästi omat voimavarat huomioiden.

1. Valitse aluksi yksi tietty aihe, jota aktiivisesti vahvistat ja seuraat lapsen toiminnassa. Esimerkiksi ystävällisyyden hyödyntäminen arjessa ja ilon tunteen tunnistaminen sitä käyttäessä.
2. Havainnoi aktiivisesti lapsen toimintaa.
3. Kehu välittömästi kun huomaat pienenkin ystävällisen teon tai kuulet ystävällisen sanan/lauseen. Esimerkiksi kun lapsi pyytää päästä mukaan leikkiin tai kiittää saadessaan toiselta lelun/auttaa kaveria. Pohtikaa lasten kanssa yhdessä mitä tunnetta tilanteessa koettiin ja sanoittakaa sitä ääneen Tanssivan Hiiren tunnetaulua hyödyntäen.
4. Toista, toista, toista.
5. Viljele varhaiskasvattajana kehuja pienistä asioista ja puhu lapsesta hyvää hänen "selkänsä takana" toiselle kasvattajalle (niin että lapsi kuulee, mutta muka niin kuin lapsi ei kuulisi).

Positiivinen vahvistaminen osana varhaiskasvatussuunnitelman arviointia

Positiivinen vahvistaminen ja tunnetaitotyöskentely on hyvä räätälöidä osaksi koko ryhmän toimintasuunnitelmaa sekä lasten yksilöllistä varhaiskasvatussuunnitelmaa. Kun tavoitteet pilkotaan pieniin osiin ja kirjataan velvoittaviin asiakirjoihin, on toimintaan sitoutuminenkin helpompaa. Voitte tiimissä yhdessä miettiä toimintakauden tavoitteita tunnetaitotyöskentelylle ja positiiviselle vahvistamiselle huomioiden lasten yksilölliset sekä ryhmän yhteiset tarpeet. Tavoitteet kannattaa jakaa pieniin osiin esimerkiksi teemoittain kuukausi kerrallaan. Ensimmäinen yhteinen tavoite voi olla esimerkiksi jonkun tietyn tunteen nimeäminen ja tunnistaminen lasten kanssa tunnetaulua hyödyntäen tai positiivisen palautteen antaminen varhaiskasvattajalta lapselle. Tavoitteeseen voi lisätä myös positiivisen palautteen antamisen kasvattajalta kasvattajalle. Näin jokainen sitoutuu harjoittelemaan hyvän huomaamista toisessa aktiivisesti.

Voitte arvioida tiimipalavereissa viikko tai kuukausi kerrallaan onnistumistanne asetettuihin tavoitteisiin nähden. Pohtikaa ja kirjatkaa ylös esimerkiksi tiimimuistioon teemanne mukaiset onnistumiset ja kehittämiskohtanne. Esimerkiksi jos tunnetaitotyöskentelyssä ensimmäisen kuukauden teemana on ollut ilon tunteen nimeäminen yhdessä lasten kanssa tunnetaulua hyödyntäen, niin kirjatkaa havaintonne ylös. Onnistuttiinko tunnetaulun käytössä päivittäin, lähes päivittäin, viikoittain? Oppivatko lapset kuukauden aikana nimeämään aikuisen avulla ilon tunnetta? Sanoititteko lapsille ilon tunteen näkymistä ryhmän eri tilanteissa päivittäin, lähes päivittäin, viikoittain? Pyrkikää arviointinne avulla miettimään, mitkä keinot tunnetaitotyöskentelyssä oli ryhmänne kannalta toimivia ja mitä pitäisi ehkä muuttaa tai lisätä. Tai jos tavoitteenne oli positiivista vahvistamista tukien positiivisen palautteen antaminen niin onnistuttiinko tavoitteessa päivittäin, lähes päivittäin, viikoittain? Positiivisen vahvistamisen harjoittelu on helppo yhdistää ilontunteen käsittelyyn, sillä positiivinen palaute aiheuttaa meissä usein väistämättä myös ilontunnetta.

Kun tunnetaitotyöskentelyä toteutetaan systemaattisesti lasten kanssa, on tavoitteita helpompi kohdentaa myös lasten yksilöllisiin tarpeisiin varhaiskasvatussuunnitelmia hyödyntäen. Havainnoidessamme lasten yksilöllisiä tarpeita ja taitoja, voimme räätälöidä tunnetaitotyöskentelyä ja sen tavoitteita juuri yksittäiselle lapselle sopiviksi. Tavoitteiden toteutumista voidaan dokumentoida yhdessä lasten kanssa esimerkiksi niin, että lapset kuvaavat omia onnistumisiaan näytille tabletilla tai puhelimella. Kuvat siirretään ryhmän portfolioon nähtäville, jonne lapsi voi kertoa mitä kuvasi ja miksi sekä mitä tunnetta hän tunsi tilanteessa. Myös varhaiskasvattaja voi kuvata toimintaa ja kuviin voidaan palata lasten kanssa yhdessä tarkastelemalla ryhmänä portfolion sisältöjä isommalta näytöltä tai pienryhmissä esimerkiksi koneen näytöltä. Varhaiskasvattaja voi sanoittaa kuvaamaansa toimintaa. Mitä tunteita hän havainnoi kyseisessä toiminnassa tai jos kyseessä on tietty tunne, jota käsitellään niin missä tilanteissa kyseinen tunne näyttäytyi, mitä keinoja lapset käyttivät tunteen säätelyyn, mitä tunnetta kasvattaja itse koki, mitä kuvan tarkastelu herättää lapsissa?

Dokumentointia voidaan myös toteuttaa kuvaamalla erilaisia toimintatuokioita, joissa käsitellään teemaan nivottuja aiheita. Esimerkiksi tunteisiin tutustumista draaman keinoin tai kädentaitoja hyödyntämällä. Dokumentoijana voi toimia varhaiskasvattaja tai esimerkiksi vuoro viikoin ryhmän nimetty lapsi tai lapset. Ryhmässä voidaan järjestää lapsiraateja, jossa lapset saavat kertoa mikä viikossa oli heidän mielestään onnistunutta ja mitä olisi toivottu enemmän tai mitä opittiin tällä viikolla? Kysymykset voidaan miettiä ryhmän teemaa vastaaviksi. Näillä keinoilla lasten osallisuutta toiminnan toteutukseen ja arviointiin voidaan lisätä.

Kokosimme vielä muutaman esimerkin siitä, miten ja missä tilanteissa voit käyttää positiivista vahvistamista kasvattajana. Samoja vinkkejä voit hyödyntää myös Tanssivan Hiiren tunnetaulun käytössä. Tunnetaulua voi ja kannattaa hyödyntää kehujen tukena. Samalla vahvistat lasten positiivisia tunnekokemuksia ja opetat heitä tunnistamaan ilon tunnetta.

Esimerkkitilanne: Lapsi kokee jumppaan osallistumisen jännittävänä ja jumppaan osallistuminen on paikoin haastavaa.

• Motivointi: Sanoita ja näytä lapselle kuvitetun tunnetaulun avulla jännityksen tunnetta. Kerro, että huomaat miten häntä jännittää jumppaan meneminen ja pyydä lasta näyttämään tunnetaulusta kuinka voimakas jännityksen tunne on. Ennakoi lapselle jumppaan lähtö ja käykää läpi yhdessä mitä jumpassa tullaan tekemään. Kun seuraavan kerran menette jumppaamaan, palaa lapsen kanssa edeltävän jumpan tapahtumiin. Sanoita hänelle, kuinka muistat miten lasta aluksi jännitti jumppaan osallistuminen, mutta miten hienosti se lopulta meni. Kerro lapselle huomaamiasi konkreettisia ilon hetkiä hänen edeltävästä jumpastaan. Muistuta ja kehu lasta siitä, kuinka hän voitti jännityksentunteen ja uskalsi osallistua toimintaan mukaan. Näin motivoit lasta toimintaan hänen omaa tunnekokemustaan tukien ja positiivista kokemusta vahvistaen.

• Välitön palaute: Anna lapselle välitön palaute heti huomattuasi hänen yrittävän osallistua edes jollain tavalla jumppaan, ellei hän kykene siihen suoraa kokonaan. Kun lapsi siirtyy kanssasi jumppatilaan, kehu häntä rohkeudesta tulla mukaan ja yrittää. Kun lapsi osallistuu toimintaan ja nauttii yhteisestä liikuntahetkestä, sanoita hänelle ilon tunnetta. Käykää yhdessä jumpan jälkeen läpi, miten hän voitti jännityksen tunteensa ja muutti sen ilon tunteeksi hyödyntäen apukeinonaan esimerkiksi keskustelua ja aikuisen syliä. Voit näyttää vihreää peukkua lapselle myös ohimennen jumpan aikana.

• Vahvistaminen: Hyödynnä tätä keinoa lapsen osallistamisessa positiiviseen vahvistamiseen. Tämä keino on ajankohtainen vasta kun toistoja ja esimerkkejä on tullut lapselle riittävästi kasvattajan sanoittamisen avulla. Kysy lapselta jumpan jälkeen missä hän mielestään onnistui ja miltä se tuntui? Voit myös kysyä lapselta ennen jumppaa, missä hän aikoo onnistua tänään jumpan aikana? Lapsi saa itse kertoa, että aikoo esimerkiksi käyttää rohkeutta jumppaan osallistumiseen tai sinnikkyyttä uuden taidon opettelussa tai aikooko hän ottaa ilon tunteen käyttöön heti jumppaan lähtiessä.

Esimerkkitilanne: Lapsi on hyvin levoton ja hänellä on vaikeus keskittyä kynätehtävien tekemiseen.

• Motivointi: Sanoita lapselle kuvitetun tunnetaulun avulla levottomuuden tunnetta. Kerro, että huomaat, kuinka hän on levoton ja anna lapsen näyttää tunnetaulusta kuinka voimakas levottomuuden tunne on. Tarvittaessa voitte yhdessä tehdä jonkun kehollisen harjoituksen kuten hengitysharjoituksen ennen tehtävään ryhtymistä. Seuraavan kerran tilanteen tullessa esiin, muistuta lasta siitä kuinka hengitysharjoitus auttoi lasta suorittamaan kynätehtävänsä loppuun. Kehu ja kannusta lasta palaten edeltävään onnistumiseen aiheen parissa ja samalla vahvistat lapsen sisäisen motivaation heräämistä yrittämään uudestaan.

• Välitön palaute: Anna lapselle välitön palaute heti huomattuasi hänen työskentelevän pitkäjänteisesti. Sanoita lapselle, kuinka hän tuottaa sinulle kasvattajana ilon tunnetta onnistuessaan ja kysy miltä lapsesta itsestään tuntuu? Kerro konkreettisesti mikä lapsen toiminnassa aiheutti sinussa ilon tunnetta. Esimerkiksi "tulin niin iloiseksi kun huomasin, että teit kynätehtävän loppuun asti, vaikka tehtävän parissa työskentely alkoikin väsyttää sinua!"

• Vahvistaminen: Kysy lapselta tehtävän tekemisen jälkeen missä hän mielestään onnistui ja miltä se tuntui? Voit myös kysyä lapselta ennen tehtävän aloittamista, missä hän aikoo onnistua tänään tehtävää tehdessä? Lapsi saa itse kertoa, että aikoo esimerkiksi käyttää sinnikkyyttä kynätehtäviin keskittymisessä tai aikooko hän hyödyntää itsesäätelyä vaikean tehtävän opettelussa?

Esimerkkitilanne: Lapsi harjoittelee ystävällisyyttä leikkiessään toisten kanssa

• Motivointi: Sanoita ja näytä lapselle Tanssivan Hiiren tunnetaulun avulla ystävällisyyden merkitystä ja sen tuottamaa ilon tunnetta. Kerro lapselle, kuinka ilontunnetta syntyy ystävällisyyden käytöstä niin itselle kuin toisillekin. Vahvista lapsessa pieniäkin onnistumisia sanoittamalla hänelle leikkien onnistumisia esimerkiksi muistuttamalla häntä siitä, kuinka hän jakamalla omista leluistaan tuotti jollekin toiselle lapselle ilon tunnetta.

• Välitön palaute: Anna lapselle välitön palaute heti huomattuasi hänen sanovan tai tekevän jotain ystävällistä. Esimerkiksi kun lapsi pyytää "saisinko" ja neuvottelee kaverin kanssa lelusta, kehu häntä ystävällisitä sanoista tai jos lapsi antaa omastaan pysähdy yhdessä molempien osapuolien kanssa keskustelemaan siitä miltä tuntui, kun toinen antoi omastaan ja miltä taas antajasta tuntui kuulla, että antaminen aiheutti ilon tunnetta. Iloitkaa lasten kanssa yhdessä onnistumisista ja samalla vahvistatte myös lasten yhteenkuuluvuuden tunnetta.

• Vahvistaminen: Kysy lapselta leikin jälkeen missä hän mielestään onnistui ja miltä se tuntui? Voit myös kysyä lapselta ennen leikin aloittamista, missä hän aikoo onnistua tänään leikin aikana? Lapsi saa itse kertoa, että aikoo esimerkiksi käyttää ystävällisyyttä ottaessaan toiset mukaan leikkiin tai käyttää ystävällisiä sanoja jotain pyytäessä tai kehuessaan kaveria leikin aikana.

Kun tunnetaitotyöskentely alkaa olla lapsille jo hyvin tuttua tuo se mukanaan kausia, jolloin lapset eivät ole enää samalla tavalla kiinnostuneita tunnetaidoista puhumisesta ja tunnetaulun käyttämisestä. Lasten motivaatio onkin hyvä ottaa toiminnassa huomioon ja näinä aikoina käyttää tunnetauluja hieman kevyemmin. Uuden innokkuuden ruokkimiseen voit hyödyntää helposti Tanssivan Hiiren tunnetaitovideoita, joita voi katsoa yhä uudestaan. Lisäksi voitte lukea erilaisia tunnetaitokirjoja lasten kanssa tai keksiä omia toiminnallisia tuokioita Tanssivan Hiiren tunnetaitomateriaaleja hyödyntäen. Tanssivan Hiiren tunnetaitomateriaalit on helppo ottaa käyttöön sellaisenaan tai yhdistellä pieninä paloina osaksi jotain muuta kokonaisuutta. Tässäkin vain luovuus on rajana!